Pokèmon GO

Tällainen vanha akkakin meni höyrähtämään Pokèmon GO-peliin ja ajattelin jakaa teille hiukan kokemuksiani. Lauantaina, kun peli tuli virallisesti Suomeen, palvelimet huusi hoosiannaa ja aika meni lähinnä odotellessa, että koska pääsee asiaan. Illalla ainakin minulla vehkeet alkoi pelaamaan ja painuin pihalle.

Mikään päätähuimaava kokemushan tämä ei ole, mutta ihan hauskaa ajanvietettä. Aika kuluu kuin siivillä käppäillessä ympäriinsa etsien Pokèmoneja ja pokepalloja. Jos joku tulee kysymään "löytyykö", tällä kertaa se ei tarkoita huumeita :D. Samalla tulee pyörittyä paikoissa, joihin ei muuten tulisi mentyä. Tämä on siis erittäin hyvää liikuntaa.

Sunnuntaina Aamulehtikin noteerasi kansan rynnimisen ulos Pokèmon-jahtiin. Ihmiset hymyilivät toisilleen salaliittolaisten elkein ja Facebook täyttyi täpinöinnistä pelistä. Ihan heti ei tule mieleen, mistä ihmiset olisivat innostuneet näin paljon ja saanut massat liikkeelle, peräti pihalle ja ilman viinaa. Koska ennen random tyypit olisivat puhuneet toisilleen, tyyliin "pelaatko Pokèmonia?", "tuolla on tollanen örkki".

Kaupungilla kulkiessa törmää myös hauskoihin juttuihin. Tänään silittelin ihanan pientä koiraa, jolla oli kuulemma jalkafetissi ja katselin, kun nuori jamppa kompuroi tasapainolautansa kanssa. Pelkkää positiivista peli ei ole tuonut mukanaan, vaan kakarat on juoksennelleet autojen eteen ja ulkomailla on ammuskeltukin asian tiimoilta.

Ilmiönä Pokèmon-peli on mielenkiintoinen. Mikä saa kaikenikäiset ihmiset jalkautumaan metsästämään mielikuvitusörkkejä? Onko tämä todellisuuspakoa maailman ikäviltä uutisilta? Mitä mieltä lukijani ovat? Oletko sinä jo flipannut messiin?